Elintarvikkeen säilyvyyteen vaikuttavat monet asiat kuten

• käytetyt raaka-aineet
• tuotantoprosessin olosuhteet (hygienia, lämpötila)
• tuotetyyppi (säilyke, pitkään säilyvä kuivatuote vai tuoretuote)
• pakkausmateriaalit ja pakkaustapa (esim. kaasupakkaus, tyhjiö, UHT-kuumennus)
• kylmäketju ennen kotia (varastointi, kuljetus, säilytysaltaat)
• säilytystapa ja lämpötila kaupassa ja kodissa (mm. valo ja lämpötilan vaihtelu, vuodenajat, uudelleensulkeminen)

Valmistaja takaa oikeassa lämpötilassa, suljettuna olleen tuotteen säilyvyyden pakkauksessa mainittuun parasta ennen tai viimeiseen käyttöpäivään asti. Jos pakkaus avataan, mutta tuotetta ei heti kokonaan käytetä, säilyvyysaika lyhenee.

Parasta ennen -päiväysmerkintä tarkoittaa, että tuotteessa on ohjeen mukaisesti säilytettynä ainakin tähän päiväykseen asti sille tyypilliset ominaisuudet kuten ulkonäkö, haju ja maku. Tuotetta voi yleensä nauttia turvallisesti vielä tämän päivämäärän jälkeen. Käyttökelpoisuuden voi todeta omin aistein eli haistamalla ja maistamalla. Myös tuotteen myyminen kaupassa tai käyttäminen tarjottavan elintarvikkeen valmistuksessa on sallittua parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Lainsäädäntö ei vaadi ilmoittamaan myytäessä päiväyksen ylittymisestä eikä myöskään vaadi tuotteen myymistä alennuksella.

Viimeinen käyttöpäivä -merkintä laitetaan yleensä vain helposti pilaantuviin eläinperäisiin elintarvikkeisiin, joiden turvallisuutta tuotteesta vastaava yritys ei voi enää taata tietyn säilytysajan jälkeen. Valmistajan vastuu tuotteesta loppuu kyseiseen päivään. Merkityn päivämäärän jälkeen tuotetta ei saa enää myydä tai käyttää tarjottavan tai myytävän elintarvikkeen valmistuksessa. Kuluttaja voi itse käyttää tuotteen oman harkintansa mukaan ja omalla vastuullaan viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Tuotteen aistittava laatu saattaa olla edelleen kunnossa, jos tuote on säilytetty kylmässä tai jos tuote kuumennetaan uudelleen. 

Huomaathan, että päiväysmerkinnät pätevät vain avaamattomaan pakkaukseen. Säilyvyysaika lyhenee, jos pakkauksen avaa.

Säilöntäaineet (kuten E 202 Kaliumsorbaatti ja E 211 Natriumbentsoaatti) parantavat elintarvikkeiden säilyvyyttä. Ilman näitä lisäaineita ruoka saattaa pilaantua (homehtua tai alkaa käydä) hyvinkin nopeasti avatussa pakkauksessa.

Terveysverolla tarkoitetaan mitä tahansa yksittäiseen tuotteeseen tai ruoka-aineeseen, kuten sokeriin, rasvaan, suolaan tai lihaan kohdistettua veroa, jolla pyritään edistämään väestön terveyttä.

Sokeriverolla tarkoitetaan tuotteiden sisältämän sokerin verottamista. Johonkin tiettyyn tuoteryhmään kuuluvan sokeripitoisen tuotteen veroa kutsutaan tuote- eli valmisteveroksi. Esimerkiksi virvoitusjuomavero on valmisteveroa.

Terveysperusteisia veromalleja on tutkittu paljon. Verojen ohjausvaikutus kuluttajien käyttäytymiseen on todettu epävarmaksi, eivätkä tutkijat ole pystyneet osoittamaan niiden vaikutusta kansanterveyteen.

Terveysveron tulisi olla erittäin korkea, jotta sillä olisi ohjausvaikutusta. Korkea vero puolestaan aiheuttaisi taloudellisia ja sosiaalisia haittoja kuten inflaatiota, eriarvoisuutta ja työllisyyden heikkenemistä. Veron vaikutuksesta kuluttajille saattaisi jäädä jopa vähemmän rahaa käytettäväksi ravitsemuksellisesti monipuolisiin elintarvikkeisiin.

Ruoka- ja juomayrityksille ravitsemusasiat ovat tärkeitä, ja hyvinvoinnin huomioiva tuotekehitys keskeinen kilpailukeino. Viralliset ravitsemussuositukset ohjaavat toimintaa.

Yrityksissä tehdään paljon työtä esimerkiksi sokerin ja suolan vähentämiseksi tuotteista. Hyvä rasvakoostumus, runsaskuituisuus, proteiinipitoisuus ja vihannesten käytön lisääntyminen korostuvat tarjonnassa.

Tavanomaisten tuotteiden rinnalle valmistetaan kevyitä vaihtoehtoja ja pakkauskokoja pienennetään. Yritykset tuottavat myös hyvinvointiin ja ravitsemukseen liittyvää tietoa, viestivät hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeydestä ja sponsoroivat liikuntatoimintaa.

Tutustu esimerkkeihin hyvinvointisivuilla.

Lisäaineet ovat tunnettuja, määriteltyjä, elintarvikkeessa tarkoituksenmukaisesti toimivia kemiallisia yhdisteitä. Useimpia näistä yhdisteistä esiintyy myös luonnossa ja luontaisesti ravinnossamme. Vain muutamat lisäaineet ovat rakenteeltaan sellaisia, että niitä ei esiinny luonnossa.

Elintarviketeollisuus käyttää tutkittuja ja turvallisia lisäaineita. Samoja aineita käytetään kotitalouksissa esimerkiksi säilönnässä ja leivonnassa.

Lisäaineilla vaikutetaan elintarvikkeen kuluttajan arvostamiin ominaisuuksiin, kuten tuotteen säilyvyyteen, makuun, mehevyyteen tai muuhun rakenteeseen ja ulkonäköön. Eräissä tuotteissa lisäaineet takaavat myös tuotteen säilymisen turvallisena. Lisäaineiden käytölle tulee aina olla tuotelaadun parantamisen kannalta selvä tarve, eikä elintarvikkeissa käytetä lisäaineita turhaan.

Lisäaineet hidastavat elintarvikkeiden pilaantumista ja pitävät tuotteen tasalaatuisena. Lisäaineita käytetään myös, kun tuotetta halutaan keventää rasvan tai sokerin määrää vähentämällä ja samalla varmistaa aistittava laatu. Lisäaineet vähentävät pilaantumisen aiheuttamaa ympäristörasitusta, koska tuote pysyy kauemmin syömäkelpoisena eikä päädy ennen aikojaan jätteen joukkoon.

Lisäaineiden käyttö on mahdollistanut monipuolisen, terveellisen ja turvallisen elintarvikevalikoiman ympärivuotisesti kuluttajille ja suurkeittiöille. Jos lisäaineiden käyttö lopetettaisiin kokonaan, monien elintarvikkeiden maku ja rakenne huononisi. Jos elintarvikkeessa on säilöntäainetta, sen pois jättäminen heikentäisi säilyvyyttä ja vaarantaisi turvallisuuden.

Lisäaineiden käyttöä ohjataan lainsäädännöllä. E-koodijärjestelmä on kehitetty Euroopan unionissa. Elintarvikepakkauksessa oleva E-kirjain numeron edessä tarkoittaa, että Euroopan unioni on arvioinut kyseisen isäaineen turvalliseksi elintarvikkeissa.

Kaikki elintarviketeollisuuden käyttämät lisäaineet ovat käyneet tarkan kansainvälisen viranomaishyväksynnän läpi ja hyväksynnän yhteydessä niille on annettu E-koodi. Tätä numeroa voidaan käyttää elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä. Vaihtoehtona E-koodille pakkausmerkinnöissä voidaan käyttää myös lisäaineen kemiallista nimeä.

Elintarvikepakkauksien ainesluettelossa ilmoitetaan lisäaineen nimen tai numeron lisäksi aina myös aineen käyttötarkoitusta kuvaava ryhmänimi.

Säilöntäaineet (kuten E 202 Kaliumsorbaatti ja E 211 Natriumbentsoaatti) parantavat elintarvikkeiden säilyvyyttä. Ilman näitä lisäaineita ruoka saattaa pilaantua (homehtua tai alkaa käydä) hyvinkin nopeasti avatussa pakkauksessa.

Asiantuntijoiden mukaan lisäaineiden saanti ei ole riski, kun ruokavalio on monipuolinen ja vaihteleva. Jos kuitenkin haluat tarkkailla lisäaineiden saantiasi tai olet yliherkkä lisäaineille, tutustumalla pakkausselosteisiin löydät monia hyvin vähän lisäaineita sisältäviä tai kokonaan lisäaineettomia elintarvikkeita.

Lisäaineiden saantia voi vähentää myös ostamalla peruselintarvikkeita. Esimerkiksi tuore liha, kala, kananmunat ja maito sekä useimmat kasvikset eivät sisällä lisäaineita. Luomutuotteet sisältävät lisäaineita vähemmän kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet tai ne ovat täysin lisäaineettomia.

Lisäaineyliherkkyys on hyvin yksilöllistä ja harvinaista. Lisäaineita yleisempiä allergian aiheuttajia ruuissa ovat niiden perusraaka-aineet kuten viljat, maito, kala tai pähkinä.

Jos haluat tietoa jonkin tietyn elintarvikkeen sisältämistä lisäaineista, voit olla yhteydessä suoraan tuotteen valmistaneeseen yritykseen tai katsoa lisätietoa yrityksen kotisivuilta. Isoimmissa yrityksissä on kuluttajapalvelu, jolta voi kysyä tuotteisiin liittyviä asioita.

Tutustu myös näihin:
Eviran lisäaineista kertova sivusto
Eviran kokoamat usein kysytyt kysymykset lisäaineista

Säädösten mukaan elintarvikkeiden pakkauksissa on käytävä ilmi seuraavat asiat:

1. Elintarvikkeen nimi
2. Ainesosaluettelo ja tarvittaessa tiettyjen ainesosien määrä
3. Sisällön määrä
4. Vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta
5. Valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite
6. Alkuperämaa, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan
7. Elintarvike-erän tunnus
8. Säilytysohje tarvittaessa
9. Käyttöohje tarvittaessa
10. Varoitusmerkintä tarvittaessa (esim. tuote saattaa sisältää pähkinää)
11. Alkoholipitoisuus, jos se nestemäisessä elintarvikkeessa on yli 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä elintarvikkeessa enemmän kuin 1,8 painoprosenttia.

Aina kun tuotteessa on käytetty makeutusaineita, pakkauksessa on maininta ”sisältää makeutusaineita”. Jos makeutusaineena käytetty aspartaami luetellaan ainesosaluettelossa vain E-koodilla, pakkauksessa on myös maininta ”sisältää aspartaamia (fenyylialaniinin lähde)”.

Lisätystä kofeiinista mainitaan pakkauksessa, jos tuotteen ei voi olettaa sisältävän kofeiinia. Lisäksi jos kofeiinipitoisuudet ovat suuria, pakkauksessa varoitetaan korkeasta kofeiinipitoisuudesta.

Tuotteen kasviöljyn alkuperäkasvi ilmoitetaan ainesosaluettelossa. Se tehdään esimerkiksi seuraavasti:"kasviöljyt (palmu, auringonkukka, rypsi, vaihtelevin osuuksin)”.

Jos tuote on pakastettu ja sulatettu ennen myyntiä, se kerrotaan aina pakkauksessa.

Jos lihatuote on yhdistetty paloista ja se muistuttaa kokonaista lihapalaa, elintarvikenimen yhteydessä on tieto siitä, että tuote on yhdistetty paloista. Pakkauksessa myös kerrotaan, jos tuotteeseen on lisätty vettä tasaisen suolaamisen aikaansaamiseksi.

Allergisoivat ainesosat kuten gluteenipitoiset viljat, pähkinät, maito, kananmuna ja kalat korostetaan ainesosaluettelossa esimerkiksi lihavoimalla. Jos ainesosan nimestä ei selviä, että se on peräisin allergisoivasta raaka-aineesta, ainesosan nimen oheen lisätään allergeeni, esimerkiksi ”herajauhe (maito)”. Allergeenit ilmoitetaan silloinkin, kun tuotteessa ei ole ainesosaluetteloa. Näin toimitaan esimerkiksi yksittäispakatuissa tikkareissa.

Elintarvikepakkauksen ravintoarvoluettelo kertoo tarkasti, mitä ravintoaineita elintarvike sisältää. Ravintoarvot ilmoitetaan kaikissa pakatuissa elintarvikkeissa, paitsi kahvissa, mausteissa ja purukumissa.

Ravintoarvoluettelosta tulee löytyä alla olevat tiedot, joiden lisäksi siinä voi myös olla vapaaehtoista tietoa.

Ravintoarvo 100 g
Energia, kJ/kcal Rasva, g
- tyydyttynyttä, g
- kertatyydyttymättömät rasvat (vapaaehtoinen tieto), g
- monityydyttymättömät rasvat (vapaaehtoinen tieto), g
Hiilihydraatit, g
- josta sokereita, g
- polyolit (vapaaehtoinen tieto), g
- tärkkelys (vapaaehtoinen tieto), g
Ravintokuitu (vapaaehtoinen tieto), g
Proteiini, g
Suola, g
Vitamiinit ja kivennäisaineet (vapaaehtoinen tieto), g

Ravintoarvojen ilmoittamistapa muuttui koko EU:n alueella vuonna 2014 tuotteissa, joissa ravintoarvot oli merkitty jo aiemminkin. Muut tuotteet saavat ravintoarvomerkinnät viimeistään joulukuussa 2016.

Ravintoarvoluetteloon merkittyyn tuotteen kokonaissuolapitoisuuteen lasketaan valmistuksessa lisätty natrium ja raaka-aineiden luontainen natrium. Suolapitoisuus saadaan kertomalla natriumin määrä 2,5:llä.

Elintarviketietoasetuksen mukaan merkintä suolapitoisuudesta laitetaan myös luontaista natriumia sisältäviin tuotteisiin, joissa ei ole yhtään lisättyä natriumia tai suolaa. Tällaisia elintarvikkeita ovat muun muassa jalostamaton liha ja maito. Kasviperäisissä tuotteissa natriumpitoisuudet ovat luontaisesti alhaisempia, mutta niissäkin on natriumia.

Monet elintarvikkeet koostuvat useammasta kuin kahdesta tai kolmesta raaka-aineesta. Jos kaikkien raaka-aineiden alkuperämaa pitäisi ilmoittaa pakkauksessa, ainesosaluettelosta tulisi pitkä ja sekava luettelo. Myös tekstien ajan tasalla pitäminen olisi ongelmallista, koska alkuperämaat voivat vaihdella sen mukaan mistä yritykset ostavat raaka-ainetta.

Yritykset saattavat hankkia raaka-aineita useista maista saatavuuden turvaamiseksi. Jos sato jää sääolosuhteiden vuoksi jollakin alueella vähäiseksi tai sen laatu ei täytä vaatimuksia, tarvitaan muita raaka-ainelähteitä. Varsinkin erikoisempia raaka-aineita käyttävät yritykset huolehtivat aina siitä, että niillä on useita hankintakanavia. Näin yritys varmistaa, että se pystyy valmistamaan kaikki valikoimiinsa kuuluvat tuotteet.

Jos haluat tietää tarkemmin jonkin tietyn elintarvikkeen pakkausmerkinnöistä, voit olla yhteydessä suoraan tuotteen valmistaneeseen yritykseen tai katsoa lisätietoa yrityksen kotisivuilta. Isoimmissa yrityksissä on kuluttajapalvelu, jolta voi kysyä tuotteisiin liittyviä asioita.

Tutustu myös näihin:
Eviran kokoamat usein kysytyt kysymykset pakkausmerkinnöistä

Yksittäiset elintarvikkeet eivät lihota. Jos paino nousee, energian saanti ja kulutus ovat epätasapainossa. Kun huolehtii riittävästä päivittäisestä liikunnasta ja tasapainoisesta ruokavaliosta, ylipainoa ei kerry ja voi nauttia myös herkutteluhetkistä.

Ruoka on tärkeä hyvinvoinnin lähde. Siihen liittyy ravinnon saannin ja terveydestä huolehtimisen lisäksi paljon iloa – esimerkiksi kukapa ei nauttisi hyvästä ateriasta hyvässä seurassa!

Elintarviketeollisuus on vähentänyt suolan käyttöä merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Jos verrataan 30 vuotta sitten elintarviketeollisuuden vuodessa valmistamaa ruuan määrää nykyisin valmistettavaan vastaavaan määrään, elintarviketeollisuus käyttää 2600 tonnia vähemmän suolaa. Vähennys vastaa noin kahtasataa kuorma-autollista.

Suomessa elintarviketeollisuus käyttää selvästi vähemmän suolaa kuin monien muiden maiden elintarviketeollisuus. Suolan käyttöä vähentämällä elintarviketeollisuus on vaikuttanut merkittävästi suomalaisten kansanterveyteen ja on malliesimerkki koko maailmassa.

Sokeri on luonnosta peräisin oleva elintarvikkeiden raaka-aine, jota käytetään moneen tarkoitukseen, ensisijaisesti antamaan rakennetta ja makeutta. Sokereita on luonnostaan varsinkin hedelmissä ja marjoissa.

Jotkut tuotteet saattavat sisältää runsaastikin sokeria, vaikka niitä ei yleisesti mielletä sokeria sisältäväksi. Tällöin tuotteen sisältämää sokeria kutsutaan epäjohdonmukaisesti ”piilosokeriksi”. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi ketsuppi, säilykekurkut, marjaisat ja hedelmäiset jugurtit, suolaiset leivonnaiset ja juustokakut. Kaikissa niissä sokerit antavat rakennetta, pyöreyttävät makuja ja parantavat säilyvyyttä.

Sokerin korvaaminen on haastavaa. Käytännössä se voidaan tehdä vain paranteilla kuten arominvahventeilla tai rakennetta antavilla muunnetuilla tärkkelyksillä tai muilla rakenneaineilla sekä lisäaineilla. Jos taas tuotteen sokeripitoisuutta vähennetään, muiden ravintoaineiden kuten rasvan ja proteiinin pitoisuudet väistämättä nousevat. Energiapitoisuuteen sokerin vähentäminen ei välttämättä vaikuta, sillä tärkkelys ja proteiini sisältävät yhtä paljon energiaa kuin sokerit.

Hyvän ruokavalion voi koostaa monella tapaa. Tärkeää on, että ruokavalio on riittävän monipuolinen ja vaihteleva, jotta elimistö saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Myös energian saannin on oltava tasapainossa energian kulutuksen kanssa.

Tietoa ruokavalion koostamiseksi on runsaasti tarjolla. Suomen viralliset ravitsemussuositukset perustuvat laajoihin kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin. Niihin voi perehtyä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan verkkosivuilla.

Tutustu myös näihin tietolähteisiin:

Leipätiedotus
Lihatiedotus
Maito ja Terveys
Syö hyvää

Koska ruoka on muutakin kuin ravinnonsaannista ja terveydestä huolehtimista, ruuan on myös maistuttava ja näytettävä herkulliselta. Kun ruuan vielä nauttii kiireettä, ruokahetki jättää hyvän mielen. Iloisia ruokahetkiä!

Suomessa ruoka maksaa hieman enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. EU:ssa kalliimpaa ruokaa syödään ainoastaan Tanskassa, Ruotsissa ja Itävallassa. Hintaero johtuu ennen kaikkea elintarvikkeiden kovasta verotuksesta. Arvonlisäverottomilla hinnoilla laskettuna Suomessa ruoka olisi hieman keskimääräistä eurooppalaista hintatasoa edullisempaa.

Verotuksen lisäksi hintaeroa selittää Suomen sijainti. Pohjoisissa sääolosuhteissa viljely on kalliimpaa kuin eteläisissä maissa. Myös pieni keskimääräinen tilakoko, kuljetuskustannukset, korkea palkkataso ja ruuan turvallisuutta varmistavat toimenpiteet nostavat ruuan hintaa Suomessa.

Vaikka ruuan hinta Suomessa on EU:n keskitasoa korkeampi, meillä ruokaan käytetään vain noin 12 prosenttia kulutusmenoista. Se on kutakuinkin samaa tasoa kuin EU:ssa keskimäärin.

Ruokien ja juomien kuluttajahinta määritellään päivittäistavarakaupassa ja ruokapalveluissa. Hinnanmuodostuksen taustalla on arvoketju, joka alkaa raaka-aineiden tuottamisesta, jatkuu ruuan valmistuksen kautta pakkaamiseen ja päättyy kun tuote on kuluttajan ostoskorissa tai lautasella. Jokaisessa arvoketjun vaiheessa tarvitaan panoksia (mm. rehuja, siemeniä, lannoitteita, raaka-aineita, puolivalmisteita, pakkauksia, koneita, tuotantotiloja, energiaa) ja lukuisia työtehtäviä ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Toiminnan on oltava kaikissa vaiheissa kannattavaa.

Elintarviketeollisuuden yritysten tehtävänä on jalostaa pellolla kasvanut vilja, lypsetty maito tai muu maatilan tuote kuluttajan haluamaksi brändiksi. Siihen tarvitaan monenlaista osaamista raaka-ainevirtojen hallinnasta ja tuotekehityksestä alkaen. Elintarviketeollisuuden osuus ruuan hinnasta vaihtelee sen mukaan, mistä tuoteryhmästä, yksittäisestä tuotteesta tai yrityksestä on kyse. Tutkimusten mukaan elintarviketeollisuuden osuus ruuan hinnasta on pienentynyt kaupan keskittymisen seurauksena.

Suomessa ruuasta ja alkoholittomista juomista maksetaan 14 prosenttia arvonlisäveroa. Lisäksi elintarvikkeisiin kohdistuu valmiste- ja pakkausveroja, tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja.

Luonnonvarakeskus Luke on laskenut, että ruoka-ala maksaa erilaisia veroja yhteensä 9,5 miljardia euroa. Se on 10 prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista Suomessa. Verotuksesta johtuen yli 40 prosenttia ruuan kuluttajahinnasta on veroja.

Vuoden 2015 tietojen mukaan EU-maissa ruuan arvonlisävero vaihtelee nollasta 25 prosenttiin. Keskimäärin EU:ssa maksetaan arvonlisäveroa 5 prosenttia.

Raaka-aineiden hintojennousu tai -lasku välittyy kuluttajahintoihin viiveellä ja se vaihtelee tuotteittain. Jos raaka-aineen osuus tuotteen kokonaiskustannuksista on vähäinen, myös raaka-aineen hintavaihtelun vaikutus tuotteen hintaan on pieni. Keskimäärin 60 prosenttia elintarviketeollisuuden kustannuksista tulee raaka-aineista ja materiaaleista. Työvoimaintensiivisellä leipomoalalla henkilöstökustannukset on suurin kustannuserä.

Hintamuutosten nopeuteen vaikuttavat myös esimerkiksi elintarviketeollisuuden varastoon ostamien raaka-aineiden määrä sekä kaupan valikoima- ja hinnoittelujaksojen pituudet. Viime kädessä päivittäistavarakauppa ja ruokapalvelut päättävät, miten raaka-aineiden hintamuutokset näkyvät ruokien ja juomien kuluttajahinnoissa.

Kuluttajat voivat luottaa suomalaisten ruokien ja juomien laatuun ja turvallisuuteen oli kyse edullisemmasta tai kalliimmasta tuotteesta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että jos valmistuksessa esimerkiksi käytetään keskimääräistä kalliimpia raaka-aineita tai tuotteen valmistuksessa tarvitaan paljon käsityötä, myös valmiin tuotteen hinta on korkeampi.

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia seurataan tiloilla säännöllisillä terveydenhuoltokäynneillä. Lisäksi liha-alan yritysten palveluksessa olevat eläinlääkärit vierailevat sopimustuotantotiloilla ja neuvovat tarvittaessa eläinten hoidossa. Kun eläimet tuodaan liha-alan yrityksiin, ne tarkastetaan ja niiden hyvinvointia tarkastellaan kootun tiedon perusteella.

Liha-alan yrityksillä on sianlihanhankinnassa hyvinvointikriteerit. Jos ne eivät täyty, tilaan otetaan yhteyttä ja sille tarjotaan neuvontaa sikojen hyvinvoinnin parantamiseksi. Sopimussuhde lopetetaan, jos tilanne ei sovitun ajan kuluessa korjaannu.

Sianlihantuotannossa lihayrityksillä on indikaattorit (lihatarkastustiedot, lääkkeiden käyttö, eläinten kuolleisuus), joiden avulla eläinten hyvinvointia sopimustilalla seurataan. Lisäksi yritykset edellyttävät, että sopimustila täyttää sikojen terveydenhuollon kansallisen tason vaatimukset. Se sisältää muun muassa säännölliset eläinlääkärin käynnit tiloilla.

Lihayritykset ottivat vuonna 2011 sianlihan hankinnassa käyttöön kolme uutta hyvinvointimittaria. Ne ovat lääkkeiden käyttö, eläinten kuolleisuus ja eläinlääkärin tekemän lihantarkastuksen tiedot. Mittareiden avulla eläinten hyvinvointia tiloilla seurataan puolen vuoden jaksoissa. Jos ongelmia ilmenee, tuottaja saa neuvontaa ja koulutusta. Jos tilanne ei korjaannu vuoden seurantajakson aikana, yhteistyö lihayrityksen ja tuottajan välillä päättyy.

Sikojen hyvinvointiin liittyvät toimenpiteet ovat lihaketjun vapaaehtoisesti tekemää ennaltaehkäisevää työtä. Parannukset näkyvät parempana kannattavuutena ja laadukkaampana raaka-aineena. Vastaavien toimenpiteiden suunnittelu on päätetty käynnistää myös naudanlihantuotannossa.

Eläinten asiallinen hoito ja hyvät kasvuolot ovat tärkeitä elintarvikeketjun toiminnassa. Eläinten hyvinvointi on lähtökohta kaikkien eläinperäisten elintarvikkeiden (lihan, maidon, kananmunien) tuotannolle. Hyvinvoiva ja terve eläin on tuottava ja takaa toiminnan kannattavuuden alkutuotannossa ja teollisuudessa. Hyvin hoidetun eläimen liha on myös laadukkaampaa ja maistuu paremmalta.

Suomessa toimii Eläinten terveys ETT ry, jonka tehtävänä on tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Liha-alan sopimustuotantotilat ovat sitoutuneet ETT:n ylläpitämään kansalliseen sikaloiden terveydenhuollon seurantajärjestelmään SIKAVAan. Sen avulla seurataan eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä terveydenhuollon toteutumista tiloilla. Järjestelmään kirjataan tilojen terveydenhuoltosopimukset ja -suunnitelmat. Sieltä löytyy myös tietoa lihantarkastuksesta, eläinlääkäreiden käynneistä, laboratoriotutkimuksista sekä eläinten lääkityksestä ja sairauksista. Nautoja varten ETT ylläpitää vastaavaa nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmää NASEVAa.

Kaikki kotimaiset broilerit kasvatetaan sopimustuotantotiloilla. Sopimustuotanto on tarkkaan kontroilloitua ja siinä sitoudutaan järjestelmälliseen eläinten terveydenhuoltoon. Suomessa on jo vuosia noudatettu kansallista laatujärjestelmää, joka on lainsäädäntövaatimuksia tiukempi. Tuotantoa seurataan jatkuvasti ja ongelmiin puututaan nopeasti. Eläinlääkärit käyvät säännöllisesti tiloilla ja antavat tarvittaessa neuvoja tuotantotiloille. Liha-alan yritysten eläinlääkärien neuvontapalvelut ovat ilmaisia sopimustuottajille. 

Tutustu myös näihin tietolähteisiin:
SIKAVA
NASEVA

Lisää tuotantoeläinten hyvinvointiin ja hoitoon liittyvää yleistä tietoa löytyy alla olevista tietolähteistä. Tutustu myös liha-alan ja meijeriteollisuuden yritysten verkkosivuihin. Osalla yrityksistä on vastuullisuusohjelmia ja tuottajille suunnattua neuvontaa, joissa keskitytään muun muassa eläinten hyvinvointia parantaviin toimiin.

Eläinten terveys ETT
Lihatiedotus
Siipikarjaliitto
Eviran sivusto eläinsuojelusta ja eläinten pidosta